Kelpaavatko lastenkirjat kasvattajan avuksi?
Perjantaina minulle tuli postissa Lapsen maailma lehti, jossa kerrotaan ajankohtaisia asioita Suomen lasten ja nuorten tilanteesta jne... mietin että sattuisikohan lehdessä olemaan jotain mitä voisin tähän tehtävään hyödyntää... Lauantaina kerkisin paremmin selaamaan lehteä ja totesin, että media kasvatuksessa on ainakin puheenaiheena todella yleinen eli lehdestä löytyi ainakin pari suoraan mediakasvatukseen liittyvää artikkelia. Digirakkaus artikkelissa Paula Posti kertoi, kuinka nykynuorten ihmissuhteetkin ovat nykyään virtuaalisia. Mutta enemmän minua kiinnosti Ismo Loivamaan artikkeli Lastenkirjoissa on lämpöä.
Loivamaa kertoo lastenkirjojen käsittelevän usein surua ja menettämistä, mutta onneksi niissä on myös läheisyyttä ja lämpöä sekä elämisen riemu ja uusiin tilanteisiin totuttelu tulevat esiin tuorreissa lastenkirjoissa. Tämä saa minut muistelemaan omia lapsena (ja myöhemminkin) kuulemiani tarinoita ja toteamaan, että näinähän se on, onneksi :) Kirjojen avulla lapset siis pystyvät käsittelemään vaikeitakin asioita, joita ei aina muuten kasvuympäristössä käsitellä tai ne ovat lisätukena kasvuympäristössä.
Minut sai hieman huolestumaan se kun Loivamaa kertoo, että nykyään ilmestyy vähemmän iltasadun mittaisia satuja. Eikö lapsille enää luetakaan iltasatuja?! Nehän olivat kivoimpia hetkiä lapsena ja todella muistan, että minulle niitä on luettu. Kiitos siitä vanhemmilleni :) Uskon kyllä, että ainakin jotkut lapset saavat edelleenkin nauttia tästä. Siinä samalla iltasatua lusekellessahan tulee vietettyä vanhempien ja lasten välistä arvokasta aikaa. Loivamaa sanoo paksujen fantasioiden ja kekseliäiden kuvakirjojen korvaavan satuperinnettämme. Onkohan todella näin? Hmm... täytyy kai tunnustaa, että en ole seurannut lasten satu yms. kirjamaailmaa kun en yleensäkään kerkiä kauheasti lukemaan kurssikirjojen lisäksi muuta... mutta haluaisin kyllä niihin iltasatuihin omatkin lapseni sitten joskus tulevaisuudessa totuttaa... hmm... ?!
Loivamaa myös esittelee tuoretta lastenkirjallisuutta. Hän kertoo kirjoista hieman, esimerkiksi että millaisissa surullisissa tilanteissa yms. lapset voisivat saada tukea ks. kirjasta. Jos minulla jo olisi lapsia voisinhan jonkun noista kirjoista hommatakin. Esimekiksi voisin mainita vaikka Silja Sillanpään Katti Matikainen ja mauahtava Suomi sekä Eppu Nuotion Kingi ja ponteva pentu.
Mielestäni lastenkirjat voivat tukea ja auttaa lastenkasvua sekä tietystä hauskoista kirjoista saa ainakin rentouttavaa hupia :)
Lähde: Loivamaa, I. 2010. Lastenkirjoissa on lämpöä. Artikkeli lehdessä Lapsen maailma 9/2010.
Uskon myös, että lastenkirjoilla on todella suuri myönteinen vaikutus lapsen kehitykseen. Niissä monesti käsitellään asioita joita aikuisenkin on vaikea lapselle selivittää (esimerkiksi Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli tematisoi hienolla tavalla kuolemaa)
VastaaPoistaTekstiäsi lukiessani tuli mieleen yksi ystäväni, josta piti tulla pienenä metsuri, koska hänen isänsä oli lukenut hänelle iltasatuna moottorisahan käyttöopasta :D
Minustakin lastenkirjat ovat kaikin puolin myönteisiä lapsen kehityksessä, eikä aikuistenkaan kannata hyljeksiä lastenkirjallisuutta. Monet kirjat ovat yhtä tasokasta viihdettä kuin aikusille suunnatut. Itse luin pari viikkoa sitten Paula Norosen Supermarsu ja outo toveri -kirjan ja viihdyin hyvin sen ääressä.
VastaaPoistaVaikka nykyään ilmestyykin Loivamaan artikkelin mukaan vähemmän lyhyitä satuja, haluan uskoa, että vanhemmat lukevat edelleen lapsilleen vanhoja satuja. Nehän eivät katoa mihinkään, vaan niitä voi lukea aina uudestaan. Ja uudestaan.
Kiitti kommenteista! hauska tuo Elisan :D niinpä ja onneks on kirjastotkin josta satuja voi lainata... itsekin tykkään lukea erityisesti tuttujen luona käydessä lastenkirjoja :)
VastaaPoistatoisaalta hauskan sijaan sen voisi ymmärtää myös hurjana ja vaarallisenakin :/
VastaaPoista