7.10.2010

Pohdintoja mediakasvatuksen historian innoittamana

vai pitäisikö selkeyden vuoksi otsikon olla millaista mediakasvatusta aikojen kuluessa on annettu... se vaan kuulostaa tylsemmältä ja liian tavalliselta.. mutta joka tapauksessa olen lukenut artikkelin Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet ja kirjoittelen nyt hieman sen herättelemiä ajatuksia...

Nykyään mediakasvatus nähdään yhtä tärkeäksi ja vakavaksi asiaksi kuin ennen vanhaan lasten koulunkäynti ja kansan valistaminen (Kupiainen, Sintonen ja Suoranta, 4). Voin hyvin yhtyä tähän näkmykseen, sillä onhan se tärkeää. Lapsia pitää varoittaa median vaaroista, mutta myös opettaa hyödyntämään sitä oikealla tavalla.

Mielenkiintoista huomata ja pohtia miten monella eri tavalla mediakasvatus on ymmärretty ja edelleenkin ymmärretään. Buckingham jakaa sen kahteen osaan, jotka ovat opetus mediasta ja opetus median avulla. Tämä jakaa ihmisiäkin, toiset kannattavat toista ja toiset toista. Käytännössä kuitenkin nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa (Kupiainen, Sintonen ja Suoranta, 6-7.) Näinhän se onkin. On eri asia opettaa sitä millainen media on ja mitä kaikkea sillä voi tehdä kuin esimerkiksi käyttää jotain tv ohjelmaa vaikkapa kokkaamisen opettamiseen. Jälkimmäisessähän pääosan saa kokkaaminen eikä itse tv tai sen toiminta. Myös Miettunen on käyttänyt tätä käytännössä samaa erottelua, mutta hieman eri termein, sillä hän käyttää termejä opetus välineenä ja opetus kohteena. Hän siis jakoi audiovisuaalisen kansansivistystyön näin yhdysvaltalaisen mallin mukaan (mt. 14-15.) Mediakasvatukselle on käytetty esimerkiksi myös nimityksiä audiovisuaalinen kasvatus, joukkotiedotuskasvatus ja viestintäkasvatus (mt. 23).

Suomalaisessa mediakasvatustutkimuksessa on erotettu neljä eri "heimoa". Ne suhtautuvat eri tavoin mediakasvatukseen ja pitävät eri asioita tärkeinä. Heimot ovat teknologinen, suojelun, kulttuurintutkimuksen ja kriittinen heimo (mt. 21-22.) Nämä heimot meille mainittiin luennollakin ja silloin pyydettiin pohtimaan mihin heimoon itse kuulut... hmm... kuulun varmasti ainakin tuohon suojelun heimoon, sillä mielestäni lapsia ja nuoria pitää varoittaa ja suojella median vaikutuksilta. Tämä käy ehkä ilmi jo tuosta tokasta kappaleestakin :)

Kouluissa opetetaan medialukutaitoa. Perusopetuksessa mediakasvatus on aihekokonaisuus, joka läpäisee kaikki oppiaineet ja sen nimenä käytetään Viestintä ja mediataitoa. Tälle on olemassa myös monenlaisia tavoitteita, joita yritetään toteuttaa. Esimerkiksi kehitetään ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä mediankäyttötaitoja. Lisäksi on sellaisia asioita, joita oppilaiden haluttaisiin oppivan ja heille luodaan mahdollisuuksia omaehtoiseen tekemiseen ja kokemiseen (mt. 16-17.) Mietin miten näin suuren määrän tavoitteita yms. pystyy toteuttamaan? Samalla vielä pitäisi opettaa jotain muutakin ainetta? Pystytäänkö siihen? Pystytäänkö edes arvioimaan onko näitä kaikkia pystytty toteuttamaan? Voi olla vaikeaa selvittää oppilailta miten he ovat jotain menetelmiä kokeneet jne... ehkä nämä luettellut tavoitteetkin vaikuttavat siihen etteivät opettajat halua käyttää media opetusvälineenä? Vaikka sen pitäisi läpäistä kaikki oppiaineet niin en usko, että monessakaan koulussa niin käytännössä on. Mediakasvatuksen opetus opettajille on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan kaikille, sillä ei ole pakollisia kursseja opettajankoulutuslaitoksissa (mt. 18). Tämä varmasti myös vaikuttaa siihen, etteivät opettajat osaa tai halua käyttää ja hyödyntää mediaa opetuksessaan.

1 kommentti:

  1. Lähde: Kupiainen, Sintonen ja Suoranta. Artikkeli Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet kirjasta Näkökulmia mediakasvatukseen.

    VastaaPoista