Miten visuaalisuutta ymmärretään?!

Ymmärsin taas uutta uppoutuessani kurssikirjamme ja mediakasvatuksen maailmaan. Miten mielenkiintoinen ja suuri maailma siinä on kurssina aikana avautunutkaan...

Laitinen toteaa heti artikkelinsa alussa, että edelleen elää käsitys kuvan helposta vastaanottamisesta (Laitinen, 61). Täytyykin heti tunnustaa, että itselläni on tällainen käsitys, ainakin päällimmäisenä. Mutta kyllähän sitä tajuaa sitten kun on aikaa pysähtyä hieman pohtimaan, että kuvia voi kyllä ymmärtää todella monella eri tavalla. Kuvan katsominen on Laitisen mukaan eri asia kuin sen ymmärtäminen. Kun vain vilkaisee kuvaa, jää sen ja visuaalisuuden voima havaitsematta ja ymmärtämättä. Oppilaat eivät sisäistä visuaalisen median, niin kuin eivät kuvataiteenkaan, keinoja itsestään. He eivät voi oppia ymmärtämään kuvallisia viestejä ilman opetusta (mt. 61.) Miten lapset voisivatkaan oppia näin laajaa aihetta ilman opetusta?

Usein on vaikeaa hahmottaa median viestin kuvallisuutta. Esimerkiksi sanomalehden lukija ei usein huomaa lehden taittoa olevan olemassakaan, ennen kuin taittoasua muutetaan (mt.61-62). Tähän on helppo yhtyä. Se koskee monia muitakin kuvia esimerkiksi yritysten logoja. Ne voivat olla niin tuttuja ja jokapäiväisiä ettei niitä tajua ajatella ennen kuin huomaa niitä muutettaneen. Tajuaa, että jokin ei ole enää niin kuin ennen. Ja sitten alkaakin se pohdinta et mikä on muuttunut...

Laitinen toteaa, etteivät kuvat synnyt tyhjästä. Mutta jos näin olisi, riittäisi kuvan opetuksessa vain välineen käytön opettelu.  Kuvat kuitenkin syntyvät kuvien jatkumossa eli opetukseen kaivataan syvällistä, kuvan ja kulttuurisen historian, kuvan vaikutustapojen ja kuvan tulkinnan ymmärtämistä (mt.64.) Muistellessa omia peruskoulun kuvaamataidon tunteja en osaa sanoa onko kaikkia näitä meille opetettu... mutta uskon että olen saanut monipuolista opetusta kuvista, sillä olen ollut yläasteen kuvaamataitoluokalla, jossa meillä oli normaalia enemmän kuvaamataidon opetusta. Muistan kyllä yläasteelta myös yhden äidinkielen aineen, jossa sai aiheena käyttää myös jotain tiettyjä kirjassamme olleita kuvia ja visuaalisena ihmisenä minä tietenkin valitsin sellaisen :)

Taide ja kuvat ovat saaneet enimmäkseen koristelijan ja keventäjän tehtävän nykykoulussa. Koulun tehtävänä olisi saada oppilaat ymmärtämään kuvallisuutta. Tämän tehtävän toteuttamiseen kuvittajan, koristelijan ja keventäjän rooli on liian suppea. Visuaalisuuden keinot ja tavat vaikuttavat niin moninaisesti ja monitasoisesti, että koulun pitäisi ottaa kuvan opettaminen tärkeäksi tehtäväkseen (mt. 66.) Onhan hyvä, että visuaalisuutta käytetään edes keventäjänä, kevennystä oppilaat varmasti tarvitsevatkin, mutta tosiaan olisi hyvä huomioida visuaalisuuden moninaisuus. Tämä onkin ajankohtainen keskustelun aihe kuinka paljon taideaineiden opetusta koulussa tarvitaan. Itse olen visuaalinen ja tykkään kuvaamataidosta, mutta myös muutenkin pidän sitä tärkeänä. Mitä kaikkea sen avulla voitaisiinkaan oppia?!

Lähde: Laitinen Sirkka. Kuvaa ymmärtämään- visuaalisen mediatajun ja -taidon opettaminen. Näkökulmia Mediakasvatukseen. Kynsälahti, Kupiainen, Lehtonen (toim.)

Olen kurssin aikana kommentoinut ainakin seuraavia blogeja:

Medinaattori, Riikkabloggaa, Pakkoblogata, Mietteitä mediakasvatuksesta ja Älä tule paha ope...

Pienetkin lapset tarvitsee mediakasvatusta?!

Kysymysmerkki on tuossa otsikossa siksi, etten todellakaan ollut tajunnut aiemmin ajatella miten pienille lapsille on jo hyötyä mediakasvatuksesta! Järkytyin lukiessani, että lapset aloittavat median säännöllisen seuraamisen suunnilleen kolmen vuoden iässä ja että televesio on pienten lasten suosituin media (Niinistö ja Ruhala, 123.) Asiaa hetken mietittyäni tajusin kyllä mitä tuolla tarkoitetaan. Vanhempienhan on helppo ns. antaa tv:n olla lastenvahtina, jotta he itse voivat tehdä jotain muuta! Monesti vanhemmat tuskin edes tietävät mitä tai millaista ohjelmaa lapset katsovat. Toivottavasti kolmi vuotiaat eivät katso tv:tä yksin, ilman vastuullista aikuista... Luulen kuitenkin, että tuohon varmasti sisältyy mm. kirjojen lukemistakin, kun lapset kolme vuotiaana alkavat niistäkin ymmärtää enemmän.

Institutionaalisen ja ei-institutionaalisen kasvu- ja oppimisympäristön väliin jäävää tilaa kutsutaan Kolmanneksi tilaksi. Institutionaaliseen kuuluvat päivähoito, koulu sekä aamu- ja iltapäivätoiminta. Ei-institutionaaliseen taas kuuluvat koti, vapaa-aika ja mediakulttuuri (Niinistö ja Ruhala, 124.) Kolmannessa tilassa nämä kaksi tavallaan sekoittuvat eikä pystytä sanomaan kumpi on kumpaa.

Yllättävää miten pienet lapsetkaan eivät voi välttäyä median vaikutuksilta. Se tunkee mainoksina jopa heidän leluihin ja vaatteisiinsa. Toisaalta siis olen kyllä tajunnut miten media vaikuttaa kaikilla alueilla mutta en tajunnut että näin paljon pienempienkin lasten elämässä! Kupiainen, Sintonen ja Suoranta mainitsevat omassa artikkelissaan suomalaisen erityisyyden. Se on opetusministeriön aloitteesta tehty Mediamuffinssi-hanke, joka on suunnattu alle kouluikäisille. Hankkeessa on annettu oppimateriaaleja ja koulutusta mediakasvatuksen toteuttamiseksi (mt.20.) Hyvä, että tällainen hanke on tukemassa pienten lasten mediakasvatusta, sillä kyllä hekin sitä tarvitsevat.

Lähde: Kynsälahti, Kupiainen, Lehtonen. Näkökulmia mediakasvatukseen. Artikkelit: Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet ja Pienten lasten mediakasvatus.

Pohdintoja mediakasvatuksen historian innoittamana

vai pitäisikö selkeyden vuoksi otsikon olla millaista mediakasvatusta aikojen kuluessa on annettu... se vaan kuulostaa tylsemmältä ja liian tavalliselta.. mutta joka tapauksessa olen lukenut artikkelin Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet ja kirjoittelen nyt hieman sen herättelemiä ajatuksia...

Nykyään mediakasvatus nähdään yhtä tärkeäksi ja vakavaksi asiaksi kuin ennen vanhaan lasten koulunkäynti ja kansan valistaminen (Kupiainen, Sintonen ja Suoranta, 4). Voin hyvin yhtyä tähän näkmykseen, sillä onhan se tärkeää. Lapsia pitää varoittaa median vaaroista, mutta myös opettaa hyödyntämään sitä oikealla tavalla.

Mielenkiintoista huomata ja pohtia miten monella eri tavalla mediakasvatus on ymmärretty ja edelleenkin ymmärretään. Buckingham jakaa sen kahteen osaan, jotka ovat opetus mediasta ja opetus median avulla. Tämä jakaa ihmisiäkin, toiset kannattavat toista ja toiset toista. Käytännössä kuitenkin nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa (Kupiainen, Sintonen ja Suoranta, 6-7.) Näinhän se onkin. On eri asia opettaa sitä millainen media on ja mitä kaikkea sillä voi tehdä kuin esimerkiksi käyttää jotain tv ohjelmaa vaikkapa kokkaamisen opettamiseen. Jälkimmäisessähän pääosan saa kokkaaminen eikä itse tv tai sen toiminta. Myös Miettunen on käyttänyt tätä käytännössä samaa erottelua, mutta hieman eri termein, sillä hän käyttää termejä opetus välineenä ja opetus kohteena. Hän siis jakoi audiovisuaalisen kansansivistystyön näin yhdysvaltalaisen mallin mukaan (mt. 14-15.) Mediakasvatukselle on käytetty esimerkiksi myös nimityksiä audiovisuaalinen kasvatus, joukkotiedotuskasvatus ja viestintäkasvatus (mt. 23).

Suomalaisessa mediakasvatustutkimuksessa on erotettu neljä eri "heimoa". Ne suhtautuvat eri tavoin mediakasvatukseen ja pitävät eri asioita tärkeinä. Heimot ovat teknologinen, suojelun, kulttuurintutkimuksen ja kriittinen heimo (mt. 21-22.) Nämä heimot meille mainittiin luennollakin ja silloin pyydettiin pohtimaan mihin heimoon itse kuulut... hmm... kuulun varmasti ainakin tuohon suojelun heimoon, sillä mielestäni lapsia ja nuoria pitää varoittaa ja suojella median vaikutuksilta. Tämä käy ehkä ilmi jo tuosta tokasta kappaleestakin :)

Kouluissa opetetaan medialukutaitoa. Perusopetuksessa mediakasvatus on aihekokonaisuus, joka läpäisee kaikki oppiaineet ja sen nimenä käytetään Viestintä ja mediataitoa. Tälle on olemassa myös monenlaisia tavoitteita, joita yritetään toteuttaa. Esimerkiksi kehitetään ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä mediankäyttötaitoja. Lisäksi on sellaisia asioita, joita oppilaiden haluttaisiin oppivan ja heille luodaan mahdollisuuksia omaehtoiseen tekemiseen ja kokemiseen (mt. 16-17.) Mietin miten näin suuren määrän tavoitteita yms. pystyy toteuttamaan? Samalla vielä pitäisi opettaa jotain muutakin ainetta? Pystytäänkö siihen? Pystytäänkö edes arvioimaan onko näitä kaikkia pystytty toteuttamaan? Voi olla vaikeaa selvittää oppilailta miten he ovat jotain menetelmiä kokeneet jne... ehkä nämä luettellut tavoitteetkin vaikuttavat siihen etteivät opettajat halua käyttää media opetusvälineenä? Vaikka sen pitäisi läpäistä kaikki oppiaineet niin en usko, että monessakaan koulussa niin käytännössä on. Mediakasvatuksen opetus opettajille on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan kaikille, sillä ei ole pakollisia kursseja opettajankoulutuslaitoksissa (mt. 18). Tämä varmasti myös vaikuttaa siihen, etteivät opettajat osaa tai halua käyttää ja hyödyntää mediaa opetuksessaan.

Onnistuuko mediapaasto?!

Mielenkiintoinen kysymys ja aiheenakin tuo mediapaasto on melko haasteellinen... täytyy kyllä heti tunnustaa, että unohdin viime sunnuntaina, että minun piti pitää se mediapaasto, mutta käytännössä se silti toteutui aikas hyvinkin :) yleensäkin ainakin lauantaina tai sunnuntaina yritän viettää rentoilu päivää jolloin en siis tavallisestikaan välttämättä mene tietokoneelle, ainakaan lukemaan sähköpostia. Niinpä en viime sunnuntainakaan käynyt koneella ja vaikka olin porukoilla en katsonut tv:täkään silloin (sekään ei siis ole yleinen tapani). Jos Aamulehden lukua, Aamupalaa Jumalan kanssa kirjaa, srk:ssa näytettuä videota ja puhelimen käyttöä ei lasketa niin mediapaastoni onnistui hyvin :) Mutta täytyy sanoa, että normaalina arkipäivänäni sellainen ei helposti onnistuisi, koska minulla on niin paljon asioita, joiden hoitaminen onnistuu kätevimmin netin välityksellä.

Viime maanantain (4.10.-10) luento visuaalisesta lukutaidosta oli mielenkiintoinen. Päällimmäisenä mieleen jäi se miten todella monella eri tavalla kuvia voidaan muokata ja tulkitakin. Tuttu sanonta " kauneus on katsojan silmissä" pätee tähänkin, sillä riippuu todella paljon kuvaa katsovan henkilön omasta kokemusmaailmasta ja näkökulmasta miten hän asioita tulkitsee ja näkee. Jopa värejä voidaan nähdä eri värisinä! Pidän sitä kyllä rikkautena, sillä jos kaikki näkisivät/tulkitsisivat asiat samalla tavalla olisi elämämme tylsempää, mutta tietysti ainakin väärinkäsitysten vuoksi on tämä moninaisuus huono juttu. Toisaalta järkyttävää, toisaalta hyvä tietää, että miten pienilläkin asioilla kuvia voidaan muokata ihan eri näköiseksi kuin alkuperäinen. Miten ihmisiä huijataankaan... Kaikkien muka pitäisi olla laihempia ja silti niiden kuvien henkilöt, joista mallia otetaan eivät oikeasti ole itsekään niiiin laihoja! Hurjaa! Tyhmää?! Mutta onneksi nyt on hyvää materiaalia mitä voisi nuorille aiheesta keskusteltaessa tms. näyttää tai ainakin tietää mistä voisi lähteä etsimään ks. aiheista materiaalia.

Onko kuvilla merkitystä?

Mielenkiintoinen kysymys, aihetta on varmasti hyvä pohtia vähintäänkin yhden luennon (siis vasta ens ma)  ja blogitekstin verran (nyt). Itse olen todella visuaalinen ihminen. Yleensä esimerkiksi opiskellessani saatan piirtää kuvioita oppimiseni helppoittamiseksi. Kuvat jäävät yksinkertaisesti paremmin mieleeni.

Jo katsellessani tietokoneeni näyttöä tätä kirjoittaessani silmiini osuu monta kuvaa, mm. talon kuva ilmaisemassa aloitussivulle pääsemistä, tähdellisen kirjan kuva, jota painamalla näen kirjanmerkkini, valkoinen f sinisellä pohjalla (pikalinkki fb:hen :) ... siirtäessäni katsettani pois tietokoneelta näen seinilläni olevat taideteokseni, kirjoja sekä lehtiä ja niiden kansi kuvia... Millaistahan maailma olisikaan ilman kuvia? hmm... yleensähän kuvat vievät vähemmän tilaa kuin teksti siis asian ilmaiseminen sanoin. Tuskin nettiselaimellani olisi noin montaa pika valintanäppäintä jos niitä ei voisi ilmaista lyhyesti kuvalla, toisaalta voisihan sanoillekin keksiä lyhenteitä... mutta olisiko sanoja sitten liikaa? Tai siis tarkoitan niin, että useille eri sanoille tulisi sama lyhenne, jolloin olisi vaikeampaa tietää mikä niistä on kulloinkin kyseessä?! Kirjat ja lehdet saattaisivat olla pidempiä ilman kuvia, ainakin jos kuvat kerrottaisiin sanoin, mutta toisaaltahan ne voisivat olla lyhyempiäkin jos vain kaikki kuvat jätettäisiin pois... Olisikohan maailma mustavalkoisempi ilman kuvia? Jos kuvat korvattaisiin sanoilla? Tietysti tekstitkin voisi tehdä eri väreillä, mutta yleensähän tekstit ovat muistia... hmm...

Minulla ei edelleekään ole televisiota, joten en voi nyt testata miten ohjelmat muuttuvat jos kuvat eivät näy... toisaalta olen kyllä huomenna menossa porukoille, joten siellä voisinkin testata tuota jos muistan :) Henkilökohtaisesti minusta monetkaan tekstit eivät toimi ilman kuvia. Lehdistä en yleensä lue juttuja, joissa ei ole kuvia. Muistan kyllä lukeneeni jotain pikkujuttuja ilman kuvia, jos niissä olisi kuva se olisi kuitenkin isompi tai ainakin saman kokoinen kuin itse juttukin, joten se ehkä näyttäisi hölmöltä... yleensähän tekstiä on kuitenkin enemmän kuin kuvia, ainakin näin yhden jutun kannalta, kokonaisuutena esim. Aamulehteä ajatellen en tiedä sanoa, onhan siinä aikas paljon kuvia... Varmaan suurimmassa osassa lehtiä on kannessa iso kuva, jolla ehkä yritetään herättää huomioita? mutta joissain lehdissä lehden otsikot on kirjoitettu kansikuvat päälle, mikä on toisaalta mielenkiintoinen ilmilö... siis kuvia ja tekstiähän voidaan sekoittaakin! :S :) (tämä siis monimutkaistaa pohdintoja).

Olen myös huomannut, että miltei kaikissa minulle tulevissa posteissakin on kuvia. Esimerkiksi jopa Tampereen kaupungin kirjaston noutoilmoituksessa on kuva kuoressa. Ei kuitenkaan noudettavan kirjan kuvaa vaan Tampereen kaupungin vaakuna, josta voin siis kuorta lukemattakin päätellä, että se on ks. kaupungin lähettämä. Tästä tulikin mieleeni, että kuvien lukutaito on helpompi kuin kirjainten? Ainakin pienet lapsetkin ymmärtävät kuvia, mutta eivät kirjoitusta. Toisaalta ymmärtäminen ja lukeminen voivat olla sama asia, mutta toisaalta ei... siis lapsi joka ei ymmärrä kirjoitusta eikä osaa sitä lukea voi kuitenkin osata tunnistaa/nimetä kirjaimia. Palatakseni vielä tuohon noutoilmoitukseen niin kuoresta löytyy myös kaksikin erilaista postin logoa eli kuvaa, mutta kuoren avattuani, huomaan ehkä pieneksi yllätykseksikin ettei itse noutoilmoituksesta löydy yhtään kuvaa? Pelkkää tylsää tekstiä vain...

Käytyäni kaupassa jäin pohtimaan mikä merkitys kuvilla siellä tai ostamissani tuotteissa on. Onhan niilläkin merkitystä. Kivempaa ostaa tuote, jossa on kuva esimerkiksi tarjoiluehdotuksesta tai sisällöstä kuin ettei kuvaa olisi ollenkaan enkä tietäisi miltä tuote näyttää. Toisaalta ostin maitopurkin, vaikken nähnyt miltä se näyttää, onko se varmasti valkoista?! Mutta maitopurkissa on kylläkin maitoon ollennaisesti liittyvä lehmän kuva :) Yllätyksekseni en löytänyt yhtään kuvaa ostamastani sämpylä pussista, mutta sittenhän tajusin ettei siinä tarvitse olla varsinaista kuvaa kun tuotteen näkee pussin lävitsekin... toisaalta luulisi silti että jotain kuvia valmistaja haluaisi minulle välittää... mutta logona on vain pelkkä teksti! Toimiihan se niinkin! Tiedän kuka sen on valmistanut ja teksti ei ole pelkkä musta valkoisella pohjalla eikä tavallisimmalla fontilla tehty! :)

Eiköhän tässä ollut pohdintoja ihan tarpeeksi...

Tekijänoikeuksista?!

Mielestäni tämän päivän luento oli erityisen mielenkiintoinen ainakin tekijänoikeuksien osalta... viimeksi jäikin hieman harmittamaan kun niitä ei keritty paljoa käsitellä, mutta onneksi nyt niihin perehdyttiin senkin edestä :)

Erityisesti kohdat, joissa Timo käytti esimerkkinä koulumaailmaa niin saivat minut muistelemaan sitä aikaa kun olin yhden lukuvuoden kouluavustajana. Miten siellä toimittiinkaan? Yleisesti ottaen en kyllä muista miten tehtiin, minähän vain otin kopioita mistä opettajat käskivät/pyysivät... mutta itsekin ole miettinyt opettajan uraa ainakin jossain määrin, joten esimerkeistä oli siksikin hyötyä. Kirjoittelin niitä ylös, jospa tulevaisuudessa tarvetta kyseisille tekijänoikeuskysymyksille esiintyy... tosi hyvä oli saada tietää opm:n ja kopiraitin nettisivuista, joilta saa hyvää ja tärkeää infoa. Olisin voinut kuvitella tekijänoikeuden suoja-aika olisi paljonkin lyhyempi! Mutta toisaalta ymmärrän kyllä hyvin miksi se on noin pitkä siis tekijän elinikä + 70 tai 50 vuotta kuoleman jälkeen riippuen tapauksesta. Saatanhan itsekin joskus julkaista tai keksiä jotain merkittävää :) olin ehkä joskus aiemminkin kuullut jotain tuosta suoja-ajasta, mutta en sitä kyllä tarkkaan muistanut...

Nuo luennolla esiin tulleet valokuvien tekijänoikeuksien monimutkaisuuden pohdinnat olivat mielestäni myöskin mielenkiintoisia... itsekin pidän valokuvaamisesta, mutta tuli sellainen olo, että en onneksi ole julkaissut kuviani muualla kuin irc-galleriassa joskus nuorempana ja nykyään facebookissa.. mutta toisaalta tiedän kyllä että niistäkin kuka tahansa voi saada niitä... mutta siis taiteellisempia esimerkiksi maisemakuviani en ole missään paljoakaan julkaissut. Ainakin toistaiseksi taidan ihailla niitä lähinnä itse :) mutta jos haluan käyttää muiden kuvia on siis paras  näyttää ne alkuperäisessä yhteydessä linkin kautta. Tärkeä tieto tulevaisuuden kannalta oli, että tekijänoikeus voi siirtyä työnantajalle sopimuksella siis pitää lukea tulevat työsopimukset tarkkaan! Onneksemme tekijänoikeuksia valvovat monet järjestöt, joista oli hyvä saada perustietoa niin tietääpä sitten mihin niistä kannattaa ottaa yhteyttä kun/jos tarvetta tulee esim. julkaista oma tiettyyn tarkoitukseen tarkoitettu logo.

Jäin myös mielenkiinnolla pohtimaan olenko itse noudattanut tekijänoikeuksia ja täytyy tunnustaa, että ainakin muutamia juttuja tuli heti mieleen, joissa olen niitä rikkonut... Täytyy myös tunnustaa etten tiennyt tekijänoikeuksista paljon mitään ennen tätä luentoa, mutta onneksi asia on nyt aikas paljonkin korjaantunut :)

Olenko medialukutaitoinen?

Hmmm... mitähän kaikkea medialukutaidolla tarkoitetaankaan... yleensä näitä tehtävän antoja lukiessani saan jo heti mieleeni jotain mistä lähteä mutta nyt ei tahdo tulla mitään kovin selkeää mieleen... kai siihen sisältyy kaikki mitä käyttämästäni mediasta ymmärrän...

Lehtiä lukiessani luen aina ensin etukannen tai jos siinä ei kerrota sisältöä niin selaan sen pikaisesti läpi... yleensä sitten etukannen perusteella valitsen jutut, jotka ainakin luen. Joskus myös paljastuu ettei juttu oikeasti ollutkaan niin kiinnostava miltä eka näytti... eli siitä kyl huomaa miten otsikoilla yritetään saada ihmiset lukemaan koko juttu! Sanoihan Timokin meille alku kurssista että niitä blogien otsikoita kannattaa sit miettiä mielenkiintoisiksi :) Toisaalta siitä otsikosta tuskin kuitenkaan voi päätellä onko juttu mielenkiintoinen vai ei, vaikka olisi kuinka medialukutaitoinen... (ai niin piti keskittyä erityisesti uuteen mediaan, noh tää oli lämmittelyä)

Muistan käyneeni pari vuotta sitten kasvatustieteen aineopintojen jonkun kurssin joka tais olla otsikoltaan mediakasvatus ja uudet lukutaidot :) olen siis jo tutustunut niihin aiemminkin! alan päästä taas sisään tähän aiheeseen, olin vaan jo unohtanut... ku se lukutaito yleensä yhdistetään muuhun ku mitä sillä tässä tarkotetaan niin siks se ehkä tuntuu oudolta media ympyröissä... silloin ainakin opin wikipedian käytön ja mitä hyötyä esim. youtubesta jne. on oppimisessa siis voiko niiden kautta oppia jotain.. ainakin medialukutaitoni riittää tiedohakemiseen netistä, mutta riippuu tiedon luonteesta, että kuinka paljon kiinnitän huomioita luotettavaan lähteeseen. Esimerkiksi ruokareseptiin melkein mikä tahansa kelpaa, mutta yliopisto tehtävään varmistan tarkemmin tiedon luotettavuutta.

Facebookin suhteen olen mielestäni hyvinkin medialukutaitoinen. Osaan katsella, kommentoida ja tykätä kavereiden profiileista ja kuvista. Toisten profiilien selailuun menee välillä liikaakin aikaa. Yritän myös aina miettiä millaista kommentiä minulta kyseiseen juttuun odotetaan ja mitä oikeasti haluan sanoa kaikkien kavereideni ja mahdollisesti heidänkin kavereidensa nähden. Osaan perustaa ryhmän tai tapahtuman ja kutsua muitakin siihen mukaan. En myöskään paljasta itsestäni aivan kaikkea omassa profiilissani, pitäähän sitä jotain salaistakin siis ei julkistakin olla...

Missä asioissa en ole medialukutaitoinen? Hmm... en esimerkiksi pelaa mitään nettipelejä, joskus joltain sivulta tetristä tms. ajan kuluttamiseksi, mutta en siis mitään sellaista jonka kautta voisi olla yhteydessä muihin tai et siis samas pelis olis muitakin oikeita ihmisiä pelaamassa kanssani.. En myöskään osaa tai siis ole oppinut tavakseni lukea uutisia netistä. Teen sitä tosi harvoin ja siksi olenkin yleensä ihan pihalla maailman ja Suomenkin päätapahtumista.. siinä asiassa varmasti kannattaisi tehdä parannusta. Myöskin näin nettivastaavan näkökulmasta minulla ei ole minkäänlaista koulutusta nettisivujen tekoon eikä päivitykseenkään ja silti varsinkin tuota jälkimmäistä teen, joten siihen olis ehkä kiva joskus tulevaisuudes saada lisää lukutaitoa (jos vaan aikaa riittäis lähteä oikein kurssille tms.).

Mielestäni ole melko medialukutaitoinen, vaikka toisaalta varmaan unohdin ajattella monta näkökulmaa tähän asiaan, mutta ehkä ens maanantain luennon jälkeen oon taas paljon fiksumpi :)

Pääkallon paikalla?!

Tähän alkuun ajattelin vähän kommentoida viime maanantaista luentoa. Oli mielenkiintoista saada tietoa Mediakasvatusseurasta, josta meillä oli oikein vierailijakin paikan päällä (valitettavasti missasin hänen nimensä kun tulin hieman myöhässä paikalle). Hyvä, että tällainen seura löytyy Suomesta, joka kokoaa yhteen toimijoita ja tutkijoita. Varmasti jos tulevaisuudessa toimin enemmänkin median ja/tai mediakasvatuksen kanssa voisin liittyä jäseneksikin. Hyvä, että opiskelijatkin voivat liittyä jäseneksi vain 7e:n hintaan :) Oli myös mielenkiintoista kuulla muistakin mediakasvatus alan toimijoista Timon luennoimana. Aina nopeampaa ja helpompaa hakea tietoa kun tietää jo nettisivuja valmiiksi eikä tarvitse googlettaa... mielenkiintoista saada tietää, että mistä voi saada esim. opetusmateriaalia ja tehtävi lapsille tulevaisuudessa. Hyvä, että tällaisia mahdollisuuksia on!

Sitten siihen itse tehtävään... minua huolestuttaa ainakin parikin asiaa lasten ja nuorten mediakulttuurin ilmiöissä... ensinnäkin lastenohjelmat ovat nykyään paljon hurjempia ja oudompia kuin minun lapsuudessani, mutta koska minulle ei ole tv:tä enkä niitä siis aktiivisesti seuraa niin keskityn tässä nyt toiseen mieltäni huolestuttavaan seikkaan, joka on pääkallo kuvio muoti lasten tuotteissa. Ehkä sitä esiintyy myös mainoksissa...

En ymmärrä alkuunkaan miksi lapsille pitää tehdä pääkallo kuvioisia tuotteita?! Siis vaatteita ja kaikenlaista tavaraa olen nähnyt ks. kuviolla. Jopa pienille vauvoille! Esimerkiksi joitain sellaisia mitä Timo mainitsi viime luennolla Time farkkumerkki projektissa olleen tehty. Minulle tulee väkisinkin  pääkallosta ensiksi mieleen kuolema. Konkretisoin sitä kahdella esimerkillä. Ensinnäkin siis kaikissa myrkyllistä ainetta sisältävissä pulloissa/tuotteissa on musta pääkallo oranssilla pohjalla. Toiseksi tulee mieleeni Golgata eli pääkallon paikka, jossa Jeesus kuoli ristillä (Matt. 27: 33). Mutta onneksi Jeesus kuitenkin voitti kuoleman vallan nousemalla kolmantena päivänä kuolleista (Matt. 28: 5-6). Niistä ks. tuotteista ei siis kuitenkaan mitenkään tule mieleen tuo ylösnousemus (paitsi sitten kun olen ajatellut Golgataa, mutta en usko sen tulevan ks. tuotteiden käyttäjille tuotteesta suoraan mieleen). Eikä mielestäni se rusettikaan pääkallon kaulassa lievennä asiaa yhtään. Uskon tässä olevan samanlaista vaikutusta kun mitä on esimerkiksi puheellamme. Jos puhumme ja ajattelemme asioista positiivisesti niin olemme itsekin paljon positiivisempia. Sama toimii myös negatiivisesti. Uskon sen toimivan myös kuvien kautta. Jos jatkuvasti katselemme pääkalloa, alamme väkisinkin ajatella kuolemaa. En usko olevani ainut joka yhdistää pääkallon kuolemaan. Tästä voisikin päätellä, että kyseisen tuotteen valmistajat toivottavat lapsillemme (muille tuotteiden käyttäjille) kuolemaa! Mutta täytynee myös sanoa, etten tiedä mitä ks. tuotteen valmistajat ovat ajatelleet sitä tehdessään/tuottaesssaan.

Toisaalta voihan monille tulla anatomiakin pääkallosta mieleen? ja siksi se hyväksytään luonnollisena asiana? Olisikin erityisen mielenkiintoista saada tietää mitä ks. tuotteen valmistajat ovat ajatelleet tuotteensa sanomasta. Mutta se mitä pääkallo tuo minulle mieleen saa minut huolestumaan kyseisistä tuotteista ja niiden käyttäjistä, erityisesti kun kohderyhmänä ovat lapset.

Lähteet:
Timo Portimojärvi. Maanantai 20.9.2010 luento mediakasvatuksesta.
Pyhä Raamattu. Suomen Pipliaseura. Käännös vuodelta 1938.

Millainen mediankäyttäjä?

Mielestäni olen melkoisesti vain vastaanottaja. Kaikenlaista mediasta tarttuu mukaan päivien mittaan... erityisesti muistan muutamia vanhojakin tv- mainoksia, jotain mainostettua tuotetta ostettuani tulee mainos mieleeni. Minulla ei siis edelleenkään ole tv:tä itselläni, joten nykyään sitä ei tule kauheasti katseltua, mutta tuossa alkusyksystä tilanteen kun oli kummisetäni luona käymässä. En muista mistä puheemme siirtyi mainoksiin ja niiden vaikuttavuuteen, mutta muistan sanoneeni, että kyllä niistä mainostetuista tuotteista jotkut ovat oikeastikin hyviä. Siihenhän kummisetäni sitten tietenkin sanoi, että olet siis ostanut jotain tv -mainoksen perusteella. Minä sitten vastasin, että en oikeastaan... mutta jäin kyllä asiaa miettimään... ja oikeastaan hammasharjani olen tainnut ostaa parikin kertaa juurin sellaisen Golgate 360 asteisen, jota on tv:ssä mainostettu! Sehän on hyvä kun siinä on se kielen puhdistajakin! Eli siis täytyy kyllä tunnustaa, että jotkin mainokset minuun ainakin vaikuttavat, millä muullakaan periaatteella jonkun hammasharjan nyt valitsee kun niitä on niin monenlaisia, mistä voisin osata päätellä mikä on paras tai kannattavin ostaa jos mikään ei edes satu olemaan alennuksessa...?! Toisaalta onhan minulla hammasharja/ hammasharjoja aina ollut, että voisihan sen kokemuksenkin perusteella valita tai vaihtaa... Mainoksia on niin monessa paikkaa (esim. muös facebook) joten niitä/ niiden vaikutuksia tuskin kukaan pystyy täysin välttämään.

Joidenkin asioiden suhteen olen kuitenkin kriittinen. Esimerkiksi väkivallan katsomista televisiosta vältän. Jos olen selvästi erimieltä niin pyrin kyllä tuomaan sen esiin. En kuitenkaan useinkaan julkaise mielipiteitäni julkisesti. Lehtiäkin lukiessa mietin useimmiten, että olenko samaa mieltä kirjoittajan kanssa tai ainkin että mitä mieltä itse olen... tosin monissa sosiaalisissa tilanteissa en välttämättä aina uskalla ilmaista omia rehellisiä mielipiteitäni tai niitä ollenkaan. Usein jossain ryhmä media tilanteessa olen siis vain kuuntelija ja/tai vastaanottaja, mutta jos kukaan muukaan ei puhu mitään niin silloin yleensä minä olen se joka rohkaistuu ja sen jälkeen ei meinaa puheesta loppua tullakaan jos muut eivät pidä puoliaan...

Käytännön tilanteissa vaihtelen  vastaanottajasta kriitikkoon tilanteesta riippuen, ehkä useimmin kuitenkin olen vastaanottaja. Kaupassa esim. hammasharjaa ostaessa (jos mikään ei ole erityisessä tarjouksessa) valitsen todennäköisesti sen minkä olen nähnyt jossain mainoksessa selvitäkseni tilaanteesta nopeammin :S :)

Minustako nettivastaava?!

Kokemuksiani media oppilaana

Muistan kuinka ala-asteella meillä oli sanomalehti päiviä ja/tai muita sellaisia... ihmeteltiin miks täällä on noin paljon lehtiä kunnes selvisi et meidän oli tarkoitus lukea/tutkia niitä :) muistan myös kuinka teimme (useammankin kerran?) tehtävän, jonka Timokin mainitsi viime maanantain luennolla, jossa oli leikattu kuva sanomalehdestä ja liimattu se tyhjälle paperille sekä sitten sitä piti jatkaa. Mitä kuvan ulkopuolella tapahtuu? Muistan tykänneeni tehtävästä paljon ja taisin harrastaa sitä kotonakin jonkun kerran, mutta en tajunnut se olleen madiakasvatusta!

Ylä-asteella muistan käyneeni jonkinlaisen kymmensormijärjestelmä kurssin, jossa nimenomaan opeteltiin käyttämään tietokoneen näppäimistöllä kymmensormijärjestelmää. Olen todella monesti miettinyt miten paljon siitä onkaan ollut hyötyä! Vaikka en nykyään käytä sitä ehkä täysin sellaisena kuin se silloin opeteltiin niin tuskin ilman tuota kurssia kirjoittaisin näin nopeasti, muokatulla omalla kymmensormijärjestelmälläni :) muistan jopa, että ne pienet viivat (minun näppäimistössä ainakin j:n ja f:n kohdalla) ovat tarkoitettu etusormille... mut en kyl taida niissä niitä ainakaan nykyään ainakaan koko aikaa pitää... Lukiossakin muistan käyneeni jonkun atk:n peruskurssin (?), mutta muistan myös et tarvitsin melki koko ajan jonkun apua...

Lukion jälkeen pidin pari välivuotta, jolloin ei ainakaan merkittävästi nämä tietokonetaitoni kehittyneet... mutta kun yliopistoon pääsin niin huhhuh sitä määrää mitä pitääkin tehdä tietokoneella ja netissä! Kyllä koulu ja lukio aikoinakin jotain esitelmiä yms. tehtiin koneella, mut nykyään on opetusohjelmat, nettiopsut, moodle, luentokalvot... Ainakin nykyään todella paljon kuluu aikaa netissä kun olen Nurinan nettivastaavakin tämän vuoden. En kyllä olisi uskonut et nettisivuja joskus päivittelisin, tehdähän niitä en edellenkään osaa enkä muutenkaan kuin ihan perustason juttuja päivittää, mutta kumminkin! Pienessä ainejärjestössämme sekin on suurta! :)

Ei taidettu vielä yläasteellakaan hakea paljoa tietoa netistä... ensimmäisen kännykkäni taisin saada seiskaluokalla vai olikohan se kasilla...? hmm... varmaan ainut median osa-alue joka on vuosien kertyessä vähentynyt elämässäni on tv:n katselu kun muutin pari vuotta sitten pois kotoa niin minulla ei ole sitä ollut... sitä pidän kyllä hyvänä puolena :) en ole koskaan lukenut paljon lehtiäkään... mutta muistan miten lukiossa äidinkielen opettaja osasi perustella hyvin mitä hyötyä on lehtien lukemisesta esim. että oma kirjoittamisen taito kehittyy kun lukee paljon muiden kirjoittamaa. Tämä sai minut hieman lisäämään lehtien lukua, koska vaadittiinhan lukiossa aineissakin enempi kuin aiemmin.

Itse kokeilemalla, ainakin nettimediasta olen oppinut todella paljon, muuten suurin osa saamastani ks. kasvatuksesta on tullut koulujen kautta. Kotonani kun ei mitään suuria media ihmisiä olla... tv ja eri lehtiä sieltä kyllä löytyy mutta esimerkiksi äitini on vasta viime vuosina opetellut tietokoneen käyttöä (jossa vieläkin aina välillä häntä auta).

Mielestäni tuo Sirkku Kotilaisen artikkeli Mediakasvatusta nuorisotyössä on mielenkiintoinen. Siinä kerrotaan mm. miten nuoria on tuettu erilaisilla projekteilla oppimaan  toimitustyötä ja vaikuttamaan asenteisiin heitä kohtaan (Kotilainen, s.153-154). Sosiokulttuurisen näkökulman tavoitteena on tukea nuorten toimijuutta ja luodan sosiaalisia tiloja, joissa nuoret voivat rakentaa identiteettiään (Kotilainen, s.151.) Nämä ovat yleisestikin hyviä nuorisotyön tavoitteita. Media luo monenlaisia mahdollisuuksia niin kouluun kuin nuorisotyöhönkin ja siksipä itsekin olen tällä kurssilla voidakseni oppia mitä kaikkia mahdollisuuksia media avaakaan tulevaan ammattiini lasten ja nuorten parissa :)

Lähde: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007. http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf

Lastenkirjoista kasvattajaksi?

Kelpaavatko lastenkirjat kasvattajan avuksi?

Perjantaina minulle tuli postissa Lapsen maailma lehti, jossa kerrotaan ajankohtaisia asioita Suomen lasten ja nuorten tilanteesta jne... mietin että sattuisikohan lehdessä olemaan jotain mitä voisin tähän tehtävään hyödyntää... Lauantaina kerkisin paremmin selaamaan lehteä ja totesin, että media kasvatuksessa on ainakin puheenaiheena todella yleinen eli lehdestä löytyi ainakin pari suoraan mediakasvatukseen liittyvää artikkelia. Digirakkaus artikkelissa Paula Posti kertoi, kuinka nykynuorten ihmissuhteetkin ovat nykyään virtuaalisia. Mutta enemmän minua kiinnosti Ismo Loivamaan artikkeli Lastenkirjoissa on lämpöä.

Loivamaa kertoo lastenkirjojen käsittelevän usein surua ja menettämistä, mutta onneksi niissä on myös läheisyyttä ja lämpöä sekä elämisen riemu ja uusiin tilanteisiin totuttelu tulevat esiin tuorreissa lastenkirjoissa. Tämä saa minut muistelemaan omia lapsena (ja myöhemminkin) kuulemiani tarinoita ja toteamaan, että näinähän se on, onneksi :) Kirjojen avulla lapset siis pystyvät käsittelemään vaikeitakin asioita, joita ei aina muuten kasvuympäristössä käsitellä tai ne ovat lisätukena kasvuympäristössä.

Minut sai hieman huolestumaan se kun Loivamaa kertoo, että nykyään ilmestyy vähemmän iltasadun mittaisia satuja. Eikö lapsille enää luetakaan iltasatuja?! Nehän olivat kivoimpia hetkiä lapsena ja todella muistan, että minulle niitä on luettu. Kiitos siitä vanhemmilleni :) Uskon kyllä, että ainakin jotkut lapset saavat edelleenkin nauttia tästä. Siinä samalla iltasatua lusekellessahan tulee vietettyä vanhempien ja lasten välistä arvokasta aikaa. Loivamaa sanoo paksujen fantasioiden ja kekseliäiden kuvakirjojen korvaavan satuperinnettämme. Onkohan todella näin? Hmm... täytyy kai tunnustaa, että en ole seurannut lasten satu yms. kirjamaailmaa kun en yleensäkään kerkiä kauheasti lukemaan kurssikirjojen lisäksi muuta... mutta haluaisin kyllä niihin iltasatuihin omatkin lapseni sitten joskus tulevaisuudessa totuttaa... hmm... ?!

Loivamaa myös esittelee tuoretta lastenkirjallisuutta. Hän kertoo kirjoista hieman, esimerkiksi että millaisissa surullisissa tilanteissa yms. lapset voisivat saada tukea ks. kirjasta. Jos minulla jo olisi lapsia voisinhan jonkun noista kirjoista hommatakin. Esimekiksi voisin mainita vaikka Silja Sillanpään Katti Matikainen ja mauahtava Suomi sekä Eppu Nuotion Kingi ja ponteva pentu.

Mielestäni lastenkirjat voivat tukea ja auttaa lastenkasvua sekä tietystä hauskoista kirjoista saa ainakin rentouttavaa hupia :)

Lähde: Loivamaa, I. 2010. Lastenkirjoissa on lämpöä. Artikkeli lehdessä Lapsen maailma 9/2010.

Riittääkö tunti päivässä ?!

Oma Mediapäiväkirjani tiistai 7.9.2010:

Hmm... en pidä itseäni kovinkaan mediaihmisenä. En edes omista telkkaria, joten sitä ei tule katsottua läheskään joka päivä, vain joskus jollain telkkarin omistavalla kylässä ollessa... mut elokuvia jonkun verran katson... eikä mulle tule mitään lehteäkään, joka ilmestyisi useita kertoja viikossa... en myöskään ole mikään kirja fani, lähinnä saan luettua ne pakolliset kurssikirjat (Raamattua lukuun ottamatta). Mutta tässä saamani tulos tiistaille:

Ensimmäisimpänä herättyäni noin 7.45 aikoihin luen Aamiainen Jumalan kanssa kirjasta yhden sivun. Aamun muut askareet suoritettuani suuntaan yliopistolle avoimelle Media Education Projects And Research In Germany luennolle klo. 10.15-11.30. Se oli mielenkiintoinen ja sain hyvää harjoitusta englannin kielen taitooni, koska en ole siinä kovinkaan hyvä.

Suuntan seuraavaksi Mikroluokkaan (n. klo.11.30-12.30) , jossa hoidan netissä kaikenlaisia asioita, kuten luen sähköpostit, facebookkaan ja käyn moodlessa rekisteröitymässä tälle kurssille :)

Yliopistolta mukaan tarttunutta Aamulehteä luin noin kymmenen minuuttia saavuttuani kämpälle klo. 13.30 aikoihin. Etusivulla oli juttu mm. Näsinneulan kattoa korjaavista tyypeistä ja kuvaa hetken katsottuani alkoi melkein korkeanpaikan kammo vaivaamaan. Etusivun lisäksi luin myös jonkun jutun yhdestä tytöstä, joka oli ollut noin 10 vuotta panttivankina sekä katsoin säätiedot. Vilkaisin myös postissa tullutta Tapiolan oma talous lehteä.

Noin 16.30- 16.55 menin taas nettiin. Tällä kertaa kävin nettipankissa, sähköpostit vilkaisemassa ja yllätys, yllätys facebookiinkin eksyin :D

Illalla kuuntelin Radio Dei:tä noin 21.20-22.45. Samaan aikaan tein muutakin, joten kaikki kuulemani ei jäänyt mieleen, mutta muistan ainakin, että kun piti kirjoittaa jotain muuta niin kirjoitin sanan joka tulikin juuri radioista! :) Lopuksi vielä illalla luin Noviisia, joka oli tarttunut mukaani maanantaina yliopistolta. Siitä luin lähinnä kristillisten opiskelijajärjestöjen toiminnasta Tampereella, erityisesti Pilkkeen, joka on Tampereen yliopiston kristilliset opiskelijat.

En tiedä lasketaanko mainokset mediaan, mutta luin pitkin päivää aina välillä Tupperwaren mainoksia, koska olen juuri ruennut ks. konsulentiksi. Jäihän niistäkin mieleen, vaikka mitä tarjouksia yms.

Näin ollen tulokseksi tulee kyllä monta tuntia pävässä! Eli tunti ylittyy reilusti. En kuitenkaan usko, että näin on ollut itselläni vielä kovin kauaa... radioita olen alkanut kuunnella enempi vasta tämän ja viime vuoden aikana... todella monet yliopisto-opintoihin liittyvät jutut on hoidettava netissä, kurssi-ilmoittautumiset sekä -suunnitelmat jne... tuskin kukaan (ainakaan moni) ostaa kaikkien sivuaineidensa opinto-oppaita paperisina?!
Sekä olen nykyään myös ainejärjestö Nurinan vpj ja nettivastaava, joten ks. velvollisuuksien hoitamiseen tarvitsee todella paljon erityisesti nettiä! Mutta kivaa se on! :) mitenkähän kävisikään ilman nettiä...

Luin toisen tekemän mediapäiväkirjan, jossa oli puhuttu myös mainoksista kaduilla jne... mä en edes tullut ajatelleeksi niitä eilen! Mutta ovathan nekin osa mediaa. En myöskään omista niin luksus puhelinta, että pääsisin sillä nettiin, vaikka olen miettinyt uuden puhelimen ostamista en en koe tarvitsevani siihen nettiä. Muutenhan varmaan olisin siellä koko ajan!

Mielenkiintoista taas välillä miettiä omaa mediakäyttäytymistään :)