Vihdoin mulla on jotain positiivistakin kerrottavaa tutkimuksen etenemisestä! :)
Viime viikot ovatkin olleet melko rankkoja.. ei tämä Suomeen paluu ihan helppoa ole ollut... olen ollut todella väsynyt, suorastaan uupunut ja paljon niin pieniä kuin suuriakin negatiivisia asioita on tapahtunut lähipiirissäni, jotka ovat vaikuttaneet vointiini ja tutkimuksen edistymiseen... mutta nyt vihdoin on edistynystä tapahtunut! Parin viime päivän aikana olen todella saanut keskittyä mielenkiintoiseen tutkimukseeni...
Ensi perjantaina pitäisi palauttaa harjoitteluseminaarin raportti, kun siitä sitten parin viikon päästä on itse seminaari, jossa kerron harjoittelustani muillekin harjoittelussa olleille. Raporttia en ole kuitenkaan vielä aloittanut, sillä ensin pitää saada tutkimuksen johtopäätöksiäkin pohdittua, jotta harjoitteluni pääasioista on helpompi raportoida. Näinpä ollen tutkimuskin tulee melko valmiiksi ensi viikon aikana, mutta ainakin viimeistelyä vaille se vielä jää, kun tuo raporttikin pitää tehdä... vielä en tuloksia paljasta, mutta todella positiivinen kuva minulle on Undergoundin toiminnasta tullut sekä ohjaajani työn vaikutuksista. Hän on pidetty nuortentukija ja autokoulun opettaja! Vielä puuttuu pohdinta ja johdanto sekä joitakin kappaleita sieltä, täältä, mutta minkään otsikon alunen ei enää ammota tyhjyyttään! :)
Ihaninta on ollut nauttia perheen ja rakkaan kissani seurasta. Se on niin suloinen ja selvästi kaivannut minua! <3 Kehrää ja nukkuu paljon mun vieressä. Ystävien seurasta en vielä paljon ole ehtinyt ja jaksanut nauttia... toivottavasti heiltä/teiltä löytyy ymmärrystä <3 lomaa odottelen edelleen, kun sitä en ole kunnolla ehtinyt viettää pitkään aikaan... joten täysillä arkeen ja opintojen pariin paluu saa kyllä vielä odottaa. Ja ainakin tällä hetkellä tuntuu että pitkään!! Mutta katsotaan, pikku hiljaa eteenpäin... Ensi viikolla olisi tarkoitus ainakin aloittaa paluu muuttoa Tampereellekin, mutta katsotaan miten käy... omaa rauhaa ja kämppää jo kyllä sinänsä vähän kaipailisin, mutta toisaalta Tampere kyllä kyllästyttää edelleen :/ vähän on ristiriitaisia tunteita... Tarviikohan tässä enää muuta nyt tällä erää kertoa... Kiitos aiheena kuitenkin on, että edistystä on vihdoin tapahtunut! Mutta rukoustuen koen edelleen tarpeelliseksi, ainakin harjoittelun esittely seminaariin asti. Ja jatkan tätä blogin pitoakin ainakin tutkimuksen julkaisemiseen asti. Heh, tää onkin oikeastaan ollut aika hauskaa! :)
Taloudellisen tuen tilanne ei ole vieläkään ratkennut, siis että onko tarvittava tuki kasassa. OM:n työntekijät ovat palanneet lomiltaan, mutta menee aikaa, että he saavat heinäkuun tilitapahtumat päivitettyä. Taloudellinen tuki on kuitenkin opiskelijalle aina tervetullutta, joten jos koet tämän tukemisen omaksesi niin voit olla minuun yhteyksissä facebookitse tai sähköpostitse (jonna.koivuniemi (ät) uta.fi). Siunausta kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti