Masennuksesta Valoon

Koin Masennuksesta Valoon -otsikon sopivaksi kuvastamaan sitä miten pimeyden keskellä voi näkyä valoa ja siitä saada päämäärän, jota kohti kulkea. Se antaa toivoa. Minulla on positiivinen luonne ja toivon, että voisin omien kokemuksieni jakamisen kautta rohkaista muita. Haluan uskoa positiiviseen tulevaisuuteen, vaikka välillä sitä uskoa koetellaankin. Sen perustana on usko Jumalan huolenpitoon vaikeinakin aikoina. Kerron myös Silmu -kuntoutus kokemuksestani.

Paha masennus voi tuntua täysin pimeältä ja mustalta. Toisena ääripäänä normaalia vointia voisi kuvata valoisana eikä tummia pilviä ole näkyvissä. Näiden ääripäiden väliin jää vielä todella paljon harmaata ja sekoituksia molemmista. Oma viimeisin masennus jaksoni kuluneena talvena oli jotain harmaata ja valo pilkkuja, sisältäen niin todella huonoja kuin välillä hyviäkin päiviä. Vointi voi vaihdella päivittäin tai jopa yhden päivän sisällä voi olla monia erilaisia hetkiä. Jopa ääripäät voi esiintyä samana päivänä. Monet esim. seurakunnassa sanoivat minulle etten vaikuta masentuneelta. Noh, tällä kertaa se onneksi olikin niin lievä, ettei se välttämättä kunnolla näkynyt ulospäin. Kotona kuitenkin oli vaikeaa ja raskasta. Sängystä ylös pääseminen ja aamut muutenkin olivat pahimpia. Aloin todella helposti itkeä, jos asiat eivät sujuneet toivotulla tavalla. Voimavarat olivat vähäiset. Kotitöiden teko oli haastavaa ja virallisten asioiden hoitaminen vielä raskaampaa. En nauttinut kivoista asioista normaaliin tapaan. Mutta oli myös hyviä päiviä, jolloin sain hyvin asioita aikaan. Pidin itselleni aika paljon taide terapiaa maalaten ja kirjoitin tuntemuksia muistiin. Seuraava kuva on itse maalaamani: Valoa pimeyteen.

Olen yrittänyt työstää masennukseen vaikuttavia tekijöitä niin, että voisin välttyä uusilta masennus jaksoilta. Mutta viime vuodet ovat osoittaneet, että jokaiseen kertaan vaikuttaa monet asiat ja tilanne on aina jollain tavalla erilainen, ainutlaatuinen. Minulle on myös sanottu, ettei pitäisi ajatella, etten enää koskaan masennu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita toivotonta tulevaisuutta. On selkeitä asioita, joilla masennusta voi lieventää ja yrittää niin sanotusti taistella vastaan, ettei se saisi liikaa valtaa. Kun suhtauminen ei ole liian kielteinen niin sen tullessa se on helpompi hyväksyä, taas ja osaa olla armollisempi itselle. Yritän erityisesti masentuneena kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin. Viimeistään illalla mietin asioita, joista voisin kiittää. Myös hymyileminen päivän aikana voi saada edes vähän parempaa mieltä ja oloa koko kehoon, joten sitäkin olen yrittänyt tehdä pienien hyvien asioiden yhteydessä. Hetkeen pysähtyminen ja ympäristön aistiminen auttaa huomaamaan niitä pieniäkin positiivisia asioita. Kivojen asioiden tekeminen on tärkeää, vaikka ne eivät masentuneena tuntuisikaan samalta kuin ennen. Säännöllinen ulkoilu ja vuorokausi rytmi auttavat myös tilannetta pahenemasta. Yksinäisyys voi olla merkittävä masennukseen vaikuttava tekijä. Se on osittain itsestä kiinni. Ulos lähteminen ja vaikka kirjastossa tai kahvilassa käyminen saavat usein positiivista mieltä aikaan. Myös se tieto, ettei ole yksin, ainoa joka tällaista kokee. Vertaistuen saanti on tärkeää ja sitä on helppo saada ainakin somen kautta jollain tasolla. Mutta ei se tietenkään täysin korvaa kasvokkaisia tapaamisia. Rohkeus laittaa viestiä ystävälle tai läheiselle vaikeinakin aikoina voi helpottaa oloa. Kuitenkaan ei ole pakko jaksaa vastata toisille heti. Monet järjestöt myös järjestävät kohtaamispaikkoja ja/tai ystävä toimintaa, esimerkiksi SPR. Elämä on opettelua elämään masennuksen kanssa tai ilman, mutta unelmia kohti suuntautuen askel kerrallaan. Askeleet voi olla suuria tai tarvittaessa voimavarojen mukaan pieniksi pilkottuja. Välillä lepo jaksokin on kuitenkin tarpeellista ja sallittua aktiivisen toiminnan sijaan.

Osallistuin viime vuonna Kelan Silmu -kuntoutukseen Kunnonlähteellä Kankaanpäässä (https://www.kunnonlahde.fi/ ). Kuntoutus sisälsi monipuolista ohjelmaa moni ammatillisesti järjestettynä, kuten erilaisia liikuntamuotoja ja muita hyvinvointiin liittyviä aiheita. Sain hyödyllistä fakta tietoa, valmiit ruuat, todella kivoja vapaavalintaisia kädentaitoja sekä kaikkein parasta vertaistukea. Jollain on oikeasti samanlaisia kokemuksia kuin mulla. Vertaistuki lisäsi omaa uskoa hyvään, positiiviseen tulevaisuuteen, kun sai kuulla muiden kokemuksia. Esimerkiksi kuinka he sairastamisesta huolimatta käyvät töissä ja tarvittaessa saivat tukitoimia, jotka auttoivat jaksamaan siellä. Ohjelmaan sisältyi fysioterapeutin, sairaanhoitajan, sosionomin, sosiaalityöntekijän, toimintaterapeutin, psykologin ja lääkärin järjestämää ohjelmaa. Hyvinvointiin liittyviä aiheita olivat esimerkiksi ulkoilu läheisessä luonnossa, erilaiset rentoutukset sekä käsi- ja jalkahoidot. Myös sairauden herättämiä tunteita käsiteltiin. Meillä oli hyvä ryhmä henki ja tämä muodostui helposti, johon varmasti vaikutti, että meitä oli vain yhdeksän. Kävimme yhdessä syömässä ja iltaisin saatoimme pelata skibpåa. Kesällä kävimme myös minigolfaamassa paikan takapihalla. Kunnonlähteellä on todella monipuoliset aktiviteetti mahdollisuudet niin viralliselle kuin vapaa-ajan ohjelmallekin. Esimerkkinä voisin vielä mainita sateenvarjojen värjäämisen, keilauksen ja kodan käytön. Näitä sai varata käyttöön iltaisin eivätkä ne olleet kalliita. Meillä on myös edelleen whats upp -ryhmä kurssin osallistujien kanssa, jonne voi laittaa kuulumisia ja kysellä jos jotain tulee mielen päälle. Tähän liittyminen oli vapaaehtoista eikä meistäkään aivan kaikki siihen liittynyt, mutta mielestäni se on ollut hyvä lisä kuntoutus jaksojen välissä ja niiden jälkeenkin. Kurssilla oli turvallinen ja rento ilmapiiri. Aikataulut olivat rentoja; usein taukoja ja välillä ohjelma loppui ennen annettua aikaa. Lisäksi oman lepohetken sai pitää aina jos/kun sellaista tarvitsi, kunhan ilmoitti ohjaajille etukäteen. Ei siis tarvinnut yhtäkkiä jaksaa koko päivän ohjelmaa viitenä peräkkäisenä päivänä. Illat olivat vapaita eikä kurssi kavereiden kanssa ajan viettämisestäkään tarvinnut ottaa paineita. Siihen sai hyvin osallistua omien voimavarojen mukaan. Jokaisella kurssilaisella oli nimetty omaohjaaja, jonka kanssa pidettiin kahdenkeskisiä keskusteluja. Näihin sisältyi esimerkiksi henkilökohtainen tavoite ja sen edistymisen seuraaminen sekä voinnin mukaisen tuen tarpeen arviointia. Oma tavoitteeni oli vertaistuen saanti, koska en ollut sellaista kasvokkain tapahtuvana juurikaan aiemmin saanut. Tavoitteen ei siis tarvinnut olla mikään suuri ja haastava, vaan omaan tilanteeseen sopivia. Omaohjaaja myös soitti ennen kuntoutuksen alkua ja vielä kerran kuntoutusjaksojen jälkeen. Kuntoutus koostui kolmesta kasvokkain tapahtuvasta viiden päivän jaksosta. Nykyään osa on etänä. Lisätietoa Kelan nettisivuilta: https://www.kela.fi/silmu-kuntoutus. Julkinen liikenne kulkee Kunnonlähteelle huonosti, joten sain kulkea osan matkoista Kela taksilla. Sain Silmusta hyötyä ja apua myös taloudellisten tukien hakemiseen ja oman hoidon jatkon suunnitteluun. Se oli myös osa hoitosuunnitelmaani. Kokonaisuudessaan kuntoutus oli hyvä ja hyödyllinen paketti. Henkilökunta oli mukavaa ja ammattitaitoista. Minulle jäi todella positiivinen muisto tästä kuntoutuksesta ja Kunnonlähteestä paikkana. Seuraava kuva on värjäämästäni sateenvarjosta. Lisää kuvia Silmusta löytyy instagram julkaisustani Kunnonlähde kesältä 2025 tililtäni nuorisoohjaaja_jonnakoo 😉

Usko Jumalaan on ollut todella iso osa elämääni aina. Olen kasvanut perheessä, jossa se oli osa joka päiväistä elämää ja seurakunnassa käytiin aktiivisesti. Seurakunnalla onkin ollut suuri merkitys kun saan olla osa yhteisöä, joka välittää. Olen saanut valtavasti tukea muilta uskovilta ja tämä on varmasti iso syy siihen, miksi en ole koskaan menettänyt toivoa kokonaan. Minulla on kyllä ollut paljonkin toivottomalta tuntuneita tilanteita, mutta aina olen selvinnyt. Uskon kriisejäkin on ollut, mutta aina päätynyt siihen, että en selviäisi ilman Jumalaa ja sitä luottamusta, että kaikki on jonkun suuremman käsissä ja hallinnassa. Sekä hän oikeasti rakastaa minua. Hän rakastaa kaikkia luomiaan ihmisiä, jotka vain haluavat ottaa sen rakkauden vastaan. Olen onnekas, koska minulla on hyvä sosiaalinen tukiverkosto. Ihmetellessäni ääneen, miten hyvä ystävä jaksaa tukea minua vuosi toisensa jälkeen sairastaessani, sain kuulla kuinka olen aikaisemmin ollut hänen tukenaan ja siksi hän haluaa olla minun tukena. Tässä vielä sopiva ja rohkaiseva Raamatun paikka Jeremian kirjasta, luvusta 29 jakeesta 11: "Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon". Pohjimmiltaan se toivo paremmasta tulee Jumalalta.

Lisää masennukseen liittyviä kuvia löytyy instagram tililtäni nuorisoohjaaja_jonnakoo 😉